Oppaissa ja johtajuusopeissa neuvotaan sitouttamaan. Vierastan sitouttamis-sanaa, sillä se sisältää keskusjohtoisuuden vivahteen ja vähäisen liikkumatilan. Peter Sengen The 5th Dicipline -teoksessa käyttämä metafora samaan suuntaan kulkemisesta on miellyttävämpi. Yhteisen suunnan löytäminen vaatii vuorovaikutusta ja keskinäistä huomiointia. Suunta ei löydy hetkessä. Fasilitoinnin taidokkuutta on juuri kyky saada tavoitteellisesta ryhmästä esiin yhteinen suunta ja sitten mahdollistaa eri tavoin yhteiseen suuntaan kulkeminen.
Kokemus osallisuudesta sisältää kuulluksi tulemisen. Freiren dialogipedagogiikka ja sosiaalipedagogiikan tulokulma korostavat sosiokulttuurisen kentän moniäänisyyttä, osallistujan uskallusta kyseenalaistaa valmiita totuuksia, omakohtainen ote toimintaan, kommunikointi ja reflektointi ja laajemman kehyksen tiedostaminen. Valtautuminen ja voimistuminen ovat sanoja, joilla suomeksi on kuvattu sisäisesti ohjautuvaa, omaehtoista ja yhteisöllistä toimintaa.
Mahdollistava toiminta, olipa toteutusfoorumi mikä tahansa, on hienoviritteistä toimintaa. Pienillä teoilla tai tekemättä jättämisillä voi vaikuttaa paljon. Leena Kurjen kirja Sosiokulttuurinen innostaminen (Vastapaino 2000) ja Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä (Tampereen yliopisto 2009) kuvailevat monipuolisesti sosiokulttuurisen mahdollistavan, innostavan ja voimistavan toiminnan piirteitä.
Mäkinen (s. 134) listaa mm. neljä tärkeää asiaa, joita kannattaa miettiä, kun pyritään tukemaan verkkovälitteisesti yhteistoimintaa sivuun jättämistä välttäen:
- infomaatiota jaetaan, ei väin lähetetä yksisuuntaisesti,
- kannustetaan erilaisten näkemysten julkaisemista,
- edistetään tasa-arvoista keskustelua,
- lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti